Sujuu kuitenkin

Tänä aamuna pitkästä aikaa (noin kuukauteen) kävin vaa'alla ja paino oli pudottunut siihen, mikä se tänä keväänä (ja itse asiassa vuosiin) oli alimmillaan! Eli pitäisikö minun lopettaa laihduttaminen, kun näyttää näin menevän paremmin. Liikuntaa ei tällä viikolla ole tullut harrastettu, viime viikolla jumppasin pari kertaa kotona gymstickillä. Tänä viikonloppuna pitäisi loputkin opiskeluhommat saada päätökseen, sen jälkeen olisi taas aikaa myös liikkumiseen. Pyöränkin voisi kaivaa ulos, jos sitä vihdoin käyttäisi.

Ylämäki, alamäki...

Kevätväsymys vaivaa edelleen ja laiskuus vielä päälle, mutta sain vihdoinkin viime viikolla taas liikunnasta kiinni. Syömiset ovat edelleenkin vähän mitä sattuu, mutta enemmän kuitenkin sitä keveämpää puolta. Paino sahaa edestakaisin, tosin useinmiten enemmän kuin edellisessä ilmoituksessa, ja suurin syy on varmaan liikunnan lisääminen. Edellisen liikuntarupeaman alussa kävi juuri samalla lailla, että paino nousi ja tasaantui myöhemmin. Vähän tekisi mieli kiristää laihtumistahtia, kun se on ollut aika hidasta, mutta toisaalta näin tuntuu hyvältä ja tulosta kuitenkin syntyy. Ehkä se siitä parantuu automaattisesti, kun takatalvi menee lopullisesti ohi ja aurinko alkaa paistamaan kunnolla.

Tohveli: ei kestä kiittää vihannesdippijutusta! Syön itse melkein joka ilta sitä eikä kyllä tee mieli mitään muuta ja kaloreita ei ole kovin paljoa. Minä epäilisin sinun painosi pysymisen johtuvan tuosta liikuntamäärästä. Minulla pysyy paino usein jumissa silloin, kun liikun paljon. Lihakset painavat enemmän ja muistan jostain lukeneeni, että kovan treenauksen jälkeen kerääntyy myös nestettä kroppaan. Mulla ainakin on rankan jumpan jälkeen seuraavana aamuna aina vaaka huono kaveri ja paino saattaa näyttää kilonkin enemmän kuin edellisenä päivänä. Toinen vaihtoehto saattaa olla tietenkin se, että kroppa on säästöliekillä. Kokeileppa syödä vähän aikaa vähän enemmän kaloreita ja huijaa kroppasi palaamaan säästöliekiltä takaisin normaalimpaan kulutukseen. Ja tietenkin ihan kuin itsekkin sanoit, jos farkut ovat löysät, on tahti oikea, vaikka vaaka olisikin huono kaveri :-). Tsemppiä!

15. viikko

Jos kuulette sunnuntaiaamuisin ärinää ja ärräpäitä, ne kuuluvat täältä! Vaaka edelleen samoissa lukemissa kuin kahtena aikaisempanakin viikkona.

Otin Strickerin vihannesdippi-vinkistä vaarin (kiitos vaan!) ja iltaisin olen rouskutellut kurkkua, kukkakaalia ja varsiselleriä. (Jostain ihmeen syystä en ole sellerille allerginen!) Muuten on ruokalistalla ollut vihanneskeittoa, salaatteja ja kermattomia uunilaatikoita. Lauantai meni herkutteluksi kun vieraiden kestitys vähän pursui yli laitojen.

Liikuntaa oli sitten enemmänkin menneellä viikolla! Joku vierestä asiaa seuraava saattaisi jopa luulla minun treenaavan teräsmies-kisoihin. Perjantaina mm. 10 km pyöräilyä uimahallille, altaassa 2 km uintia ja takaisin kotiin 10 km pyöräilyä. Viikon sisällä kertyi 6 suorituskertaa, yhteensä 9 tuntia ja 36 minuuttia. Kaloreita kului 5375. Pitäisikö epäillä mittarin toimivuutta vai missä mättää kun paino ei laske?

Joulukuussa ostetut farkut ovat kyllä mallia löysät ja vasen polvi toimii hienosti.

Väsymystä

Opintojen loppurutistuksen aiheuttama stressi näkyy väsymyksenä, mikä ei tietenkään ole laihdutuksen kannalta hyväksi. Tällä viikolla olen syönyt suhteellisen fiksusti, tosin kävimme Miehen gradun arvosanan kunniaksi syömässä pizza hutissa. Keskiviikkona kävin salilla. Torstaina totesin, että nyt ei oikeastaan ole aikaa edes salikäynteihin, joten kaivoin perjantaina esiin ministepperini ja gymstickin ja jumppasin tv:n ääressä. Jalat sillä sai todella kipeiksi, käsiin se taas ei ota samoin kuin sali. Suurin ongelma tuossa on kuitenkin alkulämmittely, jota stepperi ei kauhean hyvin korvaa. En kuitenkaan viitsi lähteä ensin lenkille, joten eiköhän tällä pärjätä pari viikkoa, että pahin kiire on ohi.

Ensi viikolla jatkan toki syömisen tarkkailua, yritän TAAS karkkilakkoa, nukkua paremmin ja pyrin jumppaamaan kotona kaksi tai kolme kertaa. Ensi lauantaina on tiedossa neulomolaisten reissu Tallinnaan, siinä ainakin jalat saavat kyytiä.

Meinasi unohtua

Mainasi jo raportointikin unohtua, onneksi huomasin, että tämä päivittyi blogilistalla. Kuukausiyhteenvedon unohdin sekä unohdin käydä tänään vaa'alla. Mutta oikeastaan päätin nyt opintojen loppukirin, eli tämän kuukauden ajaksi vähän hellittää, stressiä on muutenkin tarpeeksi. Eli tämän kuukauden aikana vaaka saa levätä, mutta toki pyrin edelleen opettelemaan sitä järkevää syömistä. Se ei vain oikein tunnu onnistuva. "Jos nyt tämän kerran." "Ei noin pieni pala haittaa." Ja pian ollaankin taas lähtölukemissa. Olen huomannut, että suun nälkä (vrt. vatsanälkä) on taas pahentunut. Koko ajan tekisi mieli syödä jotain ja suunälkähän vaatii lähinnä joko makeaa tai rasvaista ja suolaista.

Tällä viikolla kävin salilla kaksi kertaa. Ajattelin nyt tuonkin tavoitteen tämän kuukauden ajaksi vähentää kahteen kertaan viikossa. Tosin tässä eräs päivä teki mieleni pyöräilemään, koska oli niin kaunis ilma. Voipi olla, että innostus etenee niin pitkälle, että oikeasti kaivan pyörän esiin pitkästä aikaa. Useampana vuonna se kyllä on otettu esille, mutta jäänyt sitten odottamaan tuohon oven eteen.

14. viikko

Paino samoissa kuin viime viikolla. Sykemittarissa 3 liikuntakertaa, yhteensä 3 tuntia 54 minuuttia, 2063 kcal. (Viikon ensimmäisellä pyörälenkillä huomasin laittaa mittarin päälle vasta sen paikkakunnan korkeimman mäen päällä kun sydän löi yli 170.) Torstaista lähtien olen makoillut vain sohvalla parantelemassa paikkojani pienehkön "työtapaturman" jäljiltä. Jospa ensi viikolla pääsisi jo jalkeille asti.