Jep, olen palannut. Liikuttua on tullut aivan liian vähän, mutta muuten tavoitteeni ovat pitäneet, ei karkkeja, eikä pitkiä syömättömyyksiä. Paaston ajaksi otan mukaan herkkulakon, joka sisältää kaikki pullat, sipsit yms. herkut mahdollisuuksien rajoissa (papin työssä niitä kahvileipiä välillä vaan on pakko syödä)
Edelleenkään miulla ei oo kunnon vaakaa, hyvänmielen vaaka näyttää 56 kg, eli varmaan kilo- kaksi on pudonnut. Tosin miun paino heittelee sen verran muutenkin. Olen alkanut tehdä päivittäin vatsalihasliikkeitä, jotta vatsa kiinteytyisi ja voimistuisi. Hissiä en tässä talossa käytä, vaikka sellainen meillä on, ellei ole hirveästi kantamuksia. Pyöräilyä olen yrittänyt harrastaa, kun kaupungissa liikun. Tarkoitus ois koittaa jossain vaiheessa ottaa lyhyt puhdistus/nestepaasto, mutta saa nähdä. Veden juontia pitäisi lisätä, se tuntuu olevan aivan liian vähäistä.
Seurakunnassa tarkkailevat, että minä syön, en tiedä mikä se juttu oikein on, mutta vanhemmat työtoverit pitävät huolen siitä, että olen syönyt, ja saarnaavat, jos ei lyhyenä päivänä ole evästä mukana, hassua, mutta ehkä se on Etelä- Karjalaista kulttuuria?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihana oli lukea sinun tekstiäsi. Itselläni on kamala morkkis kun sorruin kotikäynnillä yhteen kahvikakkupalaan ja pullaan ja vielä eläkeläisten kerhossa kääretorttuun.
Minä, joka olen mielestäni opettanut seurakuntalaiset siihen, että tämä diakonissa ei syö kotikäynnillä mitään.
Lähetä kommentti