Stricker esittäytyy ja aloittaa uuden elämän

Vihdoin minäkin kerkiän esittäytymään ja aloittamaan kevyemmän elämän, kun lomat loppuivat ja arki alkoi. Olen pelottavasti keski-ikää lähestyvä kotiäiti ja minulle jäi raskauden jälkeen joitakin kiloja kummittelemaan, jotka ovat hankkineet viimeisten stressaavien vuosien aikana valitettavasti kavereitakin. Poika on jo 4,5-vuotias, ja vaikka kuinka olen muka aloitellut laihareita ja lisännyt liikuntaa, ei pysyvää tulosta ole syntynyt. Olemme muuttaneet myös usein ja joka muutosta on jäänyt viitisen kiloa lisää kroppaan. Olen aina välillä saanut kunnon liikuntainnonkin takaisin, mutta seuraava lähestyvä muutto kaikenlaisine stresseineen on katkaissut hyvän alun. Pojan aloitettua tarhan hän on myös kantanut joka ainoan viruksen kotiinkin ja minä olen saanut kärsiä kaikkein eniten kaikenmaailman räkätaudeista, joten senkin takia liikkuminen on ollut katkonaista.

Kaiken tämän ja kunnon laihdutuspäätöksen puuttumisen takia vaaka on jämähtänyt hurjiin lukemiin ja olenkin päättänyt saada vihdoinkin oman kroppani takaisin. Ennen raskautta painoin hiukan yli 60 kiloa, pituutta on 168 ja tavoite olisi päästä ennen 40-synttäreitä, joihin on vielä onneksi muutama vuosi aikaa, ensinnäkin hyvään fyysiseen kuntoon ja toiseksi lähelle 60 kiloa. Ihannepaino olisi varmaan alle sen 60 kilonkin, ja se olisi helppo merkki pitää paino kurissa, mutta koska olen huomannut, että jokainen lisävuosi vaikeuttaa painonpudotusta hurjasti ja hidastaa aineenvaihduntaa, pidän ehdottomana rajana 65 kiloa. Jatkoa katselen sitten, kun sinne asti pääsen. Unohdin käydä tänä aamuna vaa´alla, mutta joulumässäysten jälkeen lukema on varmaan aika lähellä 80 kiloa eli 15-20 kiloa saisi lähteä pois. Tahti on siis hidas, koska haluan pysyvän tilanteen enkä enää koskaan lihoa isoja määriä.

Aseina käytän tuttuja ja turvallisia kalorien laskemista (vähän Painonvartijoita, Kutria, lehtien hömppää, enemmän ihan rehellistä punnitsemista ja kalorien laskemista ja kaiken suuhun laitetun kaloripitoisen merkitsemistä ylös) ja liikunnan lisäämistä. Olen laihduttanut jo pariinkin kertaan reilun 10 kiloa ja tiedän, että kun hommaan tosissani ryhdyn, se myös onnistuu eikä oikeastaan ole kovinkaan hankalaakaan, kun hommaan pääsee taas jyvälle, mutta kyllähän se alku on aina vähän tahmaista. Liikuntaa oikeastaan rakastankin, mutta siinäkin se alku on kyllä tahmaista ja huomaan kyllä kantavani aikamoista massaa mukanani. Pääsin viime keveäänä ja kesänä jopa juoksukuntoonkin saakka, vaikka nilkat ja polvet kyllä huusivat hoosiannaa, mutta sairastelukierre ja, yllätysyllätys, muutto numero 3 saivat senkin häviämään. Kokeilin noin vuosi sitten ensi kertaa sauvakävelyä ja se tuntuukin sopivalta näin rapakuntoisena, mutta tavoitteena on ehdottomasti taas päästä juoksukuntoon. Stepaerobikissä alan käymään kerran viikossa ja liikuntatavoitemäärä on vähintään 3 kertaa viikossa kunnon hiki päälle. Arkiliikuntaan kiinnitän myös huomiota ja kuljen pojan tarhamatkoja, 15 minuuttia reippaasti mäkisessä maastossa suuntaansa, jalkaisin aina sen onnistuessa.

Minullakin on sykemittari ja se onkin mukava kaveri ja merkkailen liikuntasuorituksiani Polarin ilmaiseen kunto-ohjelmaan, joka löytyy osoitteesta www.polarpersonaltrainer.com. Sinne on helppo merkkailla sykemittarin tietoja ja omia harjoituksia sekä tietoa painon kehityksestä yms.

Palkkiona laihtumisesta minua odottaa muuttolaatikoissa mielettömät määrät ihania vaatteita, joihin en ole pitkään aikaa mahtunut tai joihin en ole alunperinkään mahtunut :-). En osta mitään uusia vaatteita isossa koossa, vaan odotan painon tippumista ja kärsin nykyisissä tylsissä vaatteissa. Lisäksi päätin, että kudon itselleni jotain isompaa vasta sitten, kun vaatteet näyttävät taas hyvältä päälläni tai kudon ne pienemmässä koossa.

Tähän päätän piiiiiitkän höpötykseni ja menen miettimään seuraavan syömiseni sisältöä ja kalorimäärää. Jääkaapin sisältöä muutin jo aamun kauppareissulla huomattavasti ystävällisempään suuntaan, vaikka jouluherkkujakin on vielä jäljellä. Ne syököön perheen hoikahkot miehet.